Nuoruus armeijassa

Nyamiriman kylästä Itä-Kongosta kotoisin oleva "Je t'aime" liittyi aseelliseen ryhmittymään 14-vuotiaana. Nuori poika oli törmännyt joukkoihin useita kertoja, katsellut heidän ryöstelyään ja sitä, kuinka he olivat laittaneet kyläläiset kantamaan heiltä varastamansa tavarat. Köyhyydessä elänyt Je t'aime päätti itsekin liittyä joukkoihin.

Joukoissa hän oli yksi nuorimmista. Iästä huolimatta sotilasarvo toi hänelle valtaa. "Se antoi minulle auktoriteettia siviilien edessä", hän sanoo nyt, viisi vuotta myöhemmin.

Je t'aimen elämä aseellisissa joukoissa ei ollut yhtä kovaa kuin monen muun. Häntä onnisti, sillä hän pääsi erään majurin henkivartijaksi. Majuri kohteli häntä hyvin, ja hän piti majurista. Henkivartijana hän vältti taistelukentät ja säästyi pahimmalta.

Kun majuri kahden vuoden jälkeen ammuttiin, Je t'aime päätti paeta. Majurin kuoltua hänen asemansa ryhmässä heikkeni. Joukkojen määrät olivat kuitenkin laskemassa ja ne hakivat jatkuvasti uusia poikia riveihinsä. Je t'aimekin päätti liittyä uudelleen, tällä kertaa toiseen ryhmittymään.

Pako parempaan 

Uudet joukot erosivat kuitenkin paljon edellisistä. "Elämä oli täysin joutavaa. Nukuimme metsissä ja ryöstimme kyliä. Jotkut sotilaat pitivät siitä, minä en", Je t'aime sanoo nyt. Joukoissa käytettiin alkoholia ja huumeita, mitä edellisten joukkojen majuri ei ollut koskaan sallinut.
Kun ryhmää alettiin laittaa yhteen toisen aseellisen ryhmän kanssa, Je t'aime päätti paeta toistamiseen. Hän suuntasi Gomaan, Pohjois-Kivun maakunnan pääkaupunkiin, jossa yksi hänen veljistään asui.

"Kylässä vain viljellään maata, kaupungissa minulla on enemmän mahdollisuuksia", hän perusteli lähtöään kaupunkiin.
Alun leipäbisnes kaupungissa ei kannattanut, mutta Je t'aime pääsi koulutukseen nuorten ammattikoulutuskeskus ETN:ään. Sieltä hän valmistui hitsaajaksi.

Uusi arki

Nyt omaa työpajaa pyörittävä 19-vuotias haluaa unohtaa menneet. "En kadu sitä, että liityin joukkoihin, mutta enää en menisi takaisin", hän kertoo.

Suurin syy tähän on oma paja, jota hän pyörittää neljän kurssikaverinsa kanssa. Pajalla hän myös kouluttaa entisestä ammattikoulutuskeskuksestaan tulevia harjoittelijoita.

Kirkossa Je t'aime käy unohtaakseen menneet. "Armeijassa tapahtui paljon pahaa, nyt haluan jättää ne asiat taakseni."

Sotilaihin törmätessään hän tervehtii heitä, mutta jatkaa sitten nopeasti matkaansa. "He ovat häirikköjä, ei heidän kanssaan voi olla ystävä."