KIRKON ULKOMAANAVUN TYÖ
Kirkon Ulkomaanapu tukee nuorten koulutusta ja työllistymistä kehitysmaissa.
Panostamalla kehitysmaiden nuoriin ja kehittämällä heidän taitojaan ja valmiuksiaan autamme heitä löytämään vahvuutensa selvitä arkielämän tarpeista ja kasvaa vastuullisiksi ja täysivaltaisiksi yhteiskuntiensa rakentajiksi.
Oikeus riittävään toimeentuloon ja työhön sekä mahdollisuus osallistua päätöksentekoon on yksi ihmisten perusoikeuksista, joka kuuluu myös nuorille kaikkialla maailmassa, kehitysmaissakin.
Suuri osa maista, joissa Ulkomaanapu työskentelee, on toipumassa pitkittyneestä konfliktista. Näille ns. hauraille valtioille on tunnusomaista se, että ne eivät kykene täyttämään kansalaistensa perusoikeuksia tai niillä ei ole halua siihen. Lapset ja nuoret ovat tällöin erityisen haavoittuvassa asemassa.
Maaseuduilta kaupunkiin
Turvattu toimeentulo on yksi Kirkon Ulkomaanavun ohjelmatyön keskeisistä teemoista. Olemme valinneet painopisteiksemme ruokaturvan ja taloudellisen turvallisuuden edistämisen. Ohjenuorana kaikessa työssä on kehityksen sosiaalinen, taloudellinen ja myös ympäristö- ja ilmastokestävyys.
Työmme liittyy usein maatalouteen ja sen kehittämiseen riittävän ruoan tuotannon ja ruoan saatavuuden varmistamiseksi. Ravinto on ensisijainen perustarve ja sen takaaminen kestävällä tavalla on yksi työmme keskeisistä tavoitteista. Pyrimme myös kehittämään viljelijöiden kykyä tuottaa ruokaa yli oman tarpeen ja tuemme maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistumista.
Paikallisen ruoantuotannon lisääntyessä sekä paikallismarkkinoiden ja elinkeinojen kehittyessä myös viljelymaata omistamattoman väestön on helpompi hankkia tarvitsemaansa monipuolista ravintoa.
Vaikka kehitysmaissa ollaan yhä pitkälti riippuvaisia itse tuotetusta ruoasta, väestönkasvu, nuorten määrän lisääntyminen ja kaupungistuminen aiheuttavat sen, että yhä useampi on perustarpeissaan riippuvainen saamistaan ansiotuloista.
Viljelymaata ei riitä kaikille, nuorten side maahan katkeaa pitkittyneissä konflikteissa, joissa perheet hajoavat, hakeutuvat turvaan pakolaisleireille tai muuttavat jatkuvasti paikasta toiseen. Samalla sukupolvelta toiselle siirtyvät taidot katoavat ja maanviljelyn vetovoima uravaihtoehtona heikkenee.
Kaupungit vetävät nuoria puoleensa, mutta ammattitaidottomina heidän on vaikea saada työtä, joka riittäisi edes niukkaan elantoon. He ajautuvat helposti kadulle haitallisten ansaintakeinojen pariin kuten rikollisuuteen tai prostituutioon ja tulevat eri tavoin hyväksikäytetyiksi.
Miten nuoria voidaan auttaa?
Kirkon Ulkomaanapu pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen tukemalla erityisesti nuorten osallistumista koulutukseen ja auttamalla heitä muillakin tavoin työuran ja aikuisen elämän alkuun. Koulutuksen merkitys korostuu erityisesti konfliktinjälkeisissä tilanteissa, jolloin koulujärjestelmät ovat usein romahtaneet ja suuri osa ikäluokista on jäänyt vaille peruskoulutusta vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan.
Näitä nuoria tuetaan joko työllistymään toisen palvelukseen tai työskentelemään itsenäisinä ammatinharjoittajina ja yrittäjinä. Ammattitaidon on tällöin oltava niin hyvällä tasolla, että se mahdollistaa työllistymisen ja taidolle on kysyntää työmarkkinoilla.
Taitojen kehittämiseen on olemassa useita vaihtoehtoja ammatillisista koulutuskeskuksista ja työpajoista oppisopimustyyppiseen työssä oppimiseen ja näiden yhdistelmiin. Yhteistyö paikallisen yrityselämän ja työnantajien kanssa on välttämätöntä samoin kuin nuorten tukeminen ja seuranta koulutuksen jälkeen.
Perusteet kuntoon
Ammatillinen koulutus työelämä- ja yrittäjyysvalmennuksineen ei silti riitä, vaan liikkeelle on usein lähdettävä luku-, kirjoitus- ja laskutaidosta. Erityisesti konfliktien jälkeen suuri osa nuorista tarvitsee myös eriasteista psykososiaalista kuntoutusta toipuakseen traumaattisista kokemuksista ja harjaantuakseen elämäntaidoissa, joita he tarvitsevat tullakseen täysivaltaisiksi yhteisöjen jäseniksi.
Kirkon Ulkomaanapu tukee useita ammatillisia koulutushankkeita, jotka toimivat syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten parissa. Ammatillisia koulutuskeskuksia on muun muassa Kongon demokraattisessa tasavallassa, Sierra Leonessa, Ugandassa, Intiassa, Bangladeshissa ja Kambodzhassa.