Mikä ajaa nuoren ääriryhmään?

Nuorten liittymiselle väkivaltaisiin ääriliikkeisiin ei ole löydettävissä yhtä kaiken kattavaa selitystä. Suurin osa maailman nuorista ei koskaan päädy tukemaan väkivaltaa, vaikka lähtökohdat olisivat kuinka haastavat. Toisaalta ulkoa katsoen täysin tavanomaisista ja vauraistakin lähtökohdista oleva nuori voi kokea turhautumista yhteiskuntaa ja sen epäkohtia kohtaan ja päätyä käyttämään väkivaltaa muutoksen keinona.

Mikä ajaa nuoren ääriryhmään -infograafi

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen on monimuotoinen ilmiö

Radikalisoitumisilmiön syitä ja taustavaikuttimia on tärkeää pyrkiä ymmärtämään. Samalla on kuitenkin vältettävä yksittäisten väestöryhmien leimaamista uskonnon perusteella. Ääriliikkeiden tavoitteena on lisätä väestöryhmien vastakkainasettelua, mutta osaltaan siihen voivat syyllistyä myös media tai vaikkapa yksittäiset henkilöt, kuten poliitikot. Jonkun tietyn ryhmän tai kokonaisen uskonnon leimaaminen ovatkin osa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen liittyvää ongelmaa, mikä voi itsessään lisätä väkivaltaista radikalisoitumista.

Uskonnollisten ryhmien eristäytyminen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus ovat kasvualustoja ääriliikkeille. Siksi nämä yhteisöt on saatava mukaan torjumaan väkivaltaa tukevia ideologioita ja auttamaan nuoria löytämään positiivisia ratkaisumahdollisuuksia. Uskonnollisten ryhmien tulee pyrkiä löytämään keinoja, joiden avulla voidaan ehkäistä väkivaltaista radikalisoitumista ja tukea vaikeuksiin joutuneita nuoria. Ekstremismin torjuminen vaatii myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja etenkin yhteistyötä viranomaisten ja uskonnollisten ryhmien välillä.

Nuorten erityinen asema

Koska nuoruuteen liittyy epävarmuutta ja identiteetin etsintää, nuoret ovat erityisen alttiita omaksumaan myös äärimmäisiä ideologioita. Ryhmään kuuluminen ja muilta saatava arvostus ovat erityisesti nuorille merkityksellisiä ja usein ensisijaisia syitä ekstremistisen ajatusmaailman omaksumiselle tai ryhmään liittymiselle.

Erityisesti hauraissa valtioissa nuoret miehet ovat usein vailla koulutusta tai työpaikkaa, puhumattakaan katkenneista perhesiteistä ja mahdollisesta omasta taustastaan lapsisotilaana tai pakolaisena. Vaihtoehdottomuutta voidaankin pitää radikalisoitumisen suurimpana syynä.

Ulkomaanapu haastatteli keväällä 2014 entisiä al-Shabaab-taistelijoita, joiden mukaan suurin syy ryhmään liittymiselle oli toimeentulon puute. Keskeisiä syitä ryhmään hakeutumisvaiheessa ovatkin yleensä sosiaaliset, taloudelliset ja yhteisölliset syyt. Ideologinen sitoutuminen syntyy usein vasta jäsenyyden myötä. Lähes kaikki al-Shababiin liittyneet kokivat kuitenkin myös Islamin uskontona olevan uhattuna.

Tutkimus: Uskonto tai ideologia eivät ole pääsyitä terroristiliikkeisiin liittymiseen

Länsimaissa syrjinnän, rasismin tai ulkopuolisuuden kokemukset edistävät nuorten alttiutta ääriliikkeiden viesteille, ideologioille ja vaikutteille. Ääriliike saattaa olla nuorelle ensimmäinen yhteisö, jossa hän voi tuntea saavansa arvostusta ja asemaa. Vaikka ensisijaisesti syyt länsimaiden ja hauraiden valtioiden välillä tuntuvat etäisiltä, taustalta löytyy samanlaisia asioita. Ulkopuolisuuden tunne, työttömyys, koulun käynnin keskeyttäminen tai opiskelupohjan puuttuminen kokonaan luovat kaikkialla kasvualustaa radikalisoitumiselle. Länsimaissa painottuvat lisäksi kotoutumisen onnistuminen ja kielitaito.Väkivaltainen radikalisoituminen tapahtuu yleensä ryhmään kuulumisen tarpeen ohella tai seurauksena. Nuoret ovat erityisen haavoittuvia väkivaltaiselle radikalisoitumiselle myös siksi, että väkivallan käyttö on tilastojen mukaan todennäköisintä nuoruusiässä.

Ekstremismiin liittyviä taustatekijöitä

Ekstremismiin liittyviä tekijöitä voidaan etsiä niin yhteiskunnan, sosiaalisen kanssakäymisen kuin yksilön tasoltakin. Yksittäisiä tekijöitä tärkeämpää on se, miten ne kytkeytyvät yksilön elämän vaiheisiin, ja miten ne suhtautuvat toisiinsa.
Yhteiskunnallisella tasolla ekstremismiin johtavat syyt liittyvät lähinnä yhteiskunnan luomiin puitteisiin, kuten esimerkiksi köyhyyteen, vaihtoehtojen puutteeseen, syrjäytymiseen ajaviin tekijöihin tai yhteiskunnan luomaan ulkopuolisuuden tunteeseen. Maailmanpoliittiset tapahtumat voivat myös vaikuttaa prosessiin. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ruokkii ilmiötä.

Sosiaalisella tasolla merkittäviä tekijöitä ääriliikkeisiin liittymisen taustalla ovat ryhmään kuuluminen ja oma rooli erilaisten ryhmien sisällä. Statuksen hakeminen ja ryhmäpaine ovat asioita, joilla on yhteyksiä väkivaltaisen toiminnan tukemiseen. Ryhmässä ääri-ideologinen aatemaailma on usein helppoa jakaa.

Yksilön tasolla taas puhutaan henkilön elämäntapahtumista ja kokemuksista. Yksilön motiivit ääriryhmiin liittymiselle vaihtelevat. Joillekin ryhmä antaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, toisille se on pääsy toimeentuloon ja kolmannelle seikkailu tai kiehtova kokemus.

Eri tasolla olevia tekijöitä on hankala erottaa toisistaan ja niiden sisällä voi olla myös monia muita tekijöitä. Radikalisoituminen tapahtuu näiden eri tasojen välisessä vuorovaikutuksessa ja siinä, miten yksilö kokee ne. Väkivaltainen radikalisoituminen on marginaalinen ilmiö, ja suurin osa radikalisoituneistakaan ei koskaan päädy käyttämään väkivaltaa. Siten radikalisoituminen voi olla oikein kanavoituneena myös positiivinen ilmiö.

Rekrytointi osana radikalisoitumisprosessia

Äärimmillään radikalisoitumiseen voi linkittyä rekrytointia ääriryhmiin. Edellytyksenä sille, että nuori voidaan rekrytoida ääriryhmään, on kuitenkin aiemmin alkanut radikalisoitumisprosessi. Rekrytointipaikat ovat monimuotoisia. Kyseessä voi olla oikeastaan mikä tahansa paikka, jossa tapahtuu sosiaalista vuorovaikutusta, kuten esimerkiksi nuorisotiloissa tai kuntosalilla. Toisin kuin usein ymmärretään, rekrytointia ei siis tapahdu vain uskonnollisissa paikoissa, muissa ideologisissa kokoontumisissa tai vankiloissa.

Rekrytoijien asema vaihtelee myös suuresti. Osa nuorista rekrytoidaan ääriryhmään tuttavan tai perheenjäsenen toimesta. Rekrytointi voi myös tapahtua sosiaalisen median kautta, karismaattisten puhujien avustuksella tai vaikkapa ääriryhmän jäsenten toimesta. Ääriryhmät käyttävät hyväkseen nuorten ulkopuolisuuden tunnetta ja tarvetta kuulua ryhmään. Monet nuoret myös tarttuvat houkutuksiin uramahdollisuuksista. Rekrytoinnissa saatetaan käyttää hyväksi motivoivia aiheita, kuten epäoikeudenmukaisuuden tunnetta herättäviä asioita ja yhteistä viholliskuvaa. Sosiaalisen median merkitys niin rekrytoinnissa kuin propagandan levittämisessä lisääntyy jatkuvasti, mutta se on harvoin ainoa värväysmuoto.

Radikalisoituminen, rekrytointi ja aseellisiin ryhmiin kuuluminen leimaavat nuoria ja saavat heidät kokemaan itsensä yhteisöjensä hylkäämiksi. Tämä vaikeuttaa nuorten paluuta normaaliin arkeen ja taistelijan elämän jälkeen. Yhteisön jäsenten on myös vaikea hyväksyä entisiä taistelijoita, eikä heillä välttämättä ole halua nuorten tukemiseen. Yhteisön asenne ja toimeentulomahdollisuuksien sekä taitojen puute tekee nuorista äärimmäisen haavoittuvaisia, mikä pahentaa väkivallan kierrettä.

Käsitteet

Väkivaltainen radikalisoituminen on yksilötason prosessi, johon liittyy aatemaailman muuttumista eri tekijöiden vaikutuksesta mustavalkoisemmaksi. Prosessin seurauksena yksilö hyväksyy väkivallan vaikuttamiskeinona ja se voi johtaa väkivaltaiseen ekstremismiin.

Väkivaltaisella ekstremismi on väkivaltaisen radikalisoitumisen mahdollinen lopputulos, jossa väkivaltaa käytetään, se oikeutetaan, sillä uhataan tai siihen kannustetaan perustuen tiettyyn aatemaailmaan, ideologiaan tai oppiin.

Esimerkiksi terrorismi on aina väkivaltaista ekstremismiä mutta ekstremismi ei ole aina terrorismia.

 

Lue lisää Kirkon Ulkomaanavun työstä radikalisoitumisen estämiseksi hauraissa valtioissa ja kotimaan toiminnasta.

Jaa sivu ja osoita tukesi nuorten väkivaltaisen radikalisaation ehkäisemiseksi.