Kivääri mukanaan vuohia tai muuta karjaa paimentavat nuoret miehet ovat tavallinen näkPohjois-Kenian maaseudulla. Kuva Bafrin Eskandari.

Karjavarkaudet kiihdyttävät väkivaltaa Pohjois-Keniassa

Resurssien ja luonnonvarojen puute sekä maanomistuskiistat ovat aiheuttaneet Pohjois-Keniassa turkana- ja pokot-heimojen välille karjavarkauksien ja väkivallan kierteen, joka on vain kiihtynyt. Toimeentulovaikeuksien keskellä taistelijasta on tullut nuorille yksi ammattivaihtoehto.

Kirkon Ulkomaanapu tukee rauhanrakennustyötä Pohjois-Keniassa. Helmikuussa alueella järjestettiin ensimmäinen kokous, jossa molempien heimojen johtajat olivat mukana. Ulkomaanapu neuvotteli ennakkoon molempien heimojen kanssa ja raivasi tietä rauhankokoukselle. Se tekee myös yhteistyötä alueella vaikuttavien piispojen kanssa, jotka ovat avainasemassa rauhan aikaansaamisessa.

Väkivalta varastaa tulevaisuuden nuorilta

Emmanuel Eskon Emoni, 18.

Emmanuel Eskon Emoni, 18.

18-vuotias Emmanuel Eskon Emoni on kokenut kipeästi, mitä Pohjois-Kenian heimojen väliset konfliktit tarkoittavat nuorten elämässä.

Emmanuel kuuluu turkana-heimoon, joka on yksi karjavarkauksiin ja väkivaltaisuuksiin osallistuvista heimoista. Emmanuelin isä on kuollut karjan ryöstön yhteydessä ja perhe on menettänyt kaiken karjansa pokot-heimolle. Samassa yhteydessä kylän talot ja koulu poltettiin. Emmanuel elää yhdessä äitinsä ja kuuden sisaruksensa kanssa.

”Elämme jatkuvassa ahdingossa. Meillä ei ole suojaa, ei eläimiä, eikä mitään tekemistä. Vaikka olemme aivan kotikylämme läheisyydessä, emme voi palata sinne, koska se on pokot-heimon hallussa. Ainoana ruokanamme on maissi, jonka murskaamme ja keitämme”, Emmanuel kertoo.

Hänen on ollut vaikea sopeutua elämään paossa. Hän korostaa kuitenkin, että hänen pelastuksensa on ollut koulu, jota hän ehti käydä lukion loppuun. Yliopistoon perheellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta Emmanuelia lähettää.

”Haluaisin opiskella lakimieheksi, jotta voisin auttaa yhteisöäni ja avun tarpeessa olevia perheitä. Toivon, että saisin stipendin opiskelua varten.”

Emmanuel haluaa uskoa rauhaan ja kutsuisi eri heimot keskustelemaan, jotta tulevilla sukupolvilla olisi parempi tulevaisuus.

”Nykytilanne on kestämätön. Nyt on liikaa kuolemaa, leskiä ja köyhyyttä. Ne vaikuttavat nuorten asenteisiin ja aiheuttavat radikalisoitumista.”

Konflikti vei identiteetin

Ebeny Danson, 19.

Ebeny Danson, 19.

Ebeny Danson, 19, istuu tuolilla edessäni kiusaantuneena. Hän vilkaisee minua parin sekunnin ajan ja kääntää sitten päänsä pois välttääkseen katseeni. Hän alkaa puhua, mutta saa aikaiseksi vain epäselvää mongerrusta.

Ebeny liikkuu koko ajan ja hänellä tuntuu olevan vaikeuksia keskittyä. Yritän saada katsekontaktin häneen, mutta hän kestää katsoa minua kohti vain muutaman sekunnin kerrallaan. Tuntuu kuin hän piilottelisi tai häpeäisi jotakin.

Vähitellen Ebony alkaa puhua.

”Jouduin pakenemaan kotoa vakavan karjavarkaustapauksen jälkeen. Kotini tuhottiin ja minulta vietiin toimeentulo, kun karjani varastettiin. Minulla on jäljellä vain varjo menneestä.”

Karjan myötä häneltä on mennyt koko identiteetti.

”Karjanhoitokulttuurissa ihminen saa kunnioitusta karjansa mukaan. Ilman karjaa jäljelle jää vain vähän vaihtoehtoja ja varoja siedettävään elämään. Miehen tehtävä on pitää huolta eläimistä. Ilman karjaa minulla ei ole mitään annettavaa yhteisölleni.”

Ebony menee vielä pitemmälle ja sanoo, ettei tunne itseään enää mieheksi. Hän toivoo, että tilanne muuttuisi, mutta äänessä ei ole paljon toivoa. Karjavarkauksien ja väkivallan kierre tuntuu mahdottomalta katkaista.

”Kansainväliset toimijat ovat ainoa todellinen mahdollisuus konfliktin ratkaisemiseen. En usko, että Kenian keskushallinto on kiinnostunut meidän elämästämme.”

Ebonyn silmät ovat tyhjät, katse alkaa harhailla ja puhe muuttuu taas epäselväksi. Ennen kuin ehdin pyytää häntä toistamaan sanomansa, hän nousee, kiittää minua ja kävelee pois.

“Kosto ei ole ratkaisu”

“Voimme saavuttaa rauhan alueellemme vain eri heimojen välisen aidon vuoropuhelun kautta. Kosto ei ole oikea toimintatapa tässä tilanteessa”, Simon Lamadi Ngol, 54, sanoo. Hän kuuluu pohjoiskenialaiseen turkana-heimoon kuuluvan kylän vanhemmistoon.

Pohjois-Keniassa heimojen välisten karjavarkauksien ja väkivallan kierre on tehnyt normaalin elämän mahdottomaksi. Simon Lamadi Ngol on itse todistanut kotikylänsä polttamisen, 25 kyläläisen kuoleman ja kahden koulun tuhoamisen, mutta hän pitää rauhaa ainoana mahdollisuutena.

Luottamuksellisen ilmapiirin luomiseksi vanhemmisto on kutsunut hallitusta aloittamaan konfliktissa mukana olevan kahden heimon pakollisen aseistariisunnan ja pyytänyt lisää sotilaita alueelle turvavyöhykkeen luomiseksi heimojen välille.

Kyläläiset ovat joutuneet konfliktin vuoksi muuttamaan asumaan uudelle alueelle. Vanhemmisto toivoo, että he voisivat alkaa rakentaa sinne pysyviä koteja. Saadakseen uuden toimeentulon menetetyn karjan tilalle, he tarvitsevat myös kastelujärjestelmän maanviljelystä varten.

”Ilman perusrakenteita emme pysty luomaan kestäviä olosuhteita elämällemme”, Simon Lemadi Ngol sanoo.

Teksti ja kuvat: Federico Ferrera

Jaa sivu ja osoita tukesi nuorten väkivaltaisen radikalisaation ehkäisemiseksi.